Huhtikuun yritys on Elvari Korut Oy

Yrittäjä Sanna Leinonen keräsi 31.491, 28 € Ukrainan lapsille.

Huhtikuun yritys:

• Elvari Korut Oy
• Yrittäjä Sanna Leinonen
• https://kauppa.elvari.fi/
• www.facebook.com/elvarikorut

Niina Sjöholm haastattelee Elvari Korut Oy:n yrittäjä Sanna Leinosta.

Mikä sai sinut muuttamaan Kaarinaan?

Tulin Turkuun kouluun vuonna 2018 opiskelemaan yrittäjyyden ohessa digimarkkinointia ja -myyntiä. Löysin Airbnb-asunnon Kaarinasta, jossa majoituin aina kun tulin kouluun. Ensimmäisenä kouluaamuna ajoin tämän talon ohi ja pysäytin auton – tuossa on minun taloni.

Oliko talo jo silloin vaaleanpunainen?

Oli. Olin juuri eroamassa ja asunut Vihdissä niin kauan, etten oikein tiennyt mihin lähtisin, ja siinä se talo sitten oli, ihan minua varten. Kirjoitin kirjeen vaaleanpunaiselle paperille, jossa kerroin tilanteestani ja kysyin, olisiko talo mahdollista ostaa tai vuokrata. Seuraavana päivänä soitti tyttö, joka oli ollut tässä vuokralla, mutta oli juuri lähdössä pois, ja sitten minä muutin tähän.

Tykkään Kaarinasta, kun täällä on kaikki lähellä, luonto ja merikin, ja silti ollaan Turun kupeessa. Ihmisetkin täällä ovat ihania, moikkaillaan tuolla, kun käyn lenkillä. Viime vuonna, kun ostin myyntivaunun ja lähdin kiertämään sen kanssa, naapurit soittivat, että hei, sulla on yläkerran ikkuna auki, onko ihan tarkoituksella? Täällä pidetään huolta naapureista.

Koska Elvari on perustettu?

Työskentelin 15-20 vuotta ravintola-alalla, loppuvuodet ravintolapäällikkönä ja ravintolan johtajana. 2009 avattiin Helsinkiin isoa Business Parkia, tein paljon ylitöitä ja kun lopulta pääsin lomalle, sairastuin. Selvisi, että sairastin syöpää.

Sairausloman jälkeen jäin vuorotteluvapaalle miettimään elämääni. Äitini toi minulle kaksi pakettia tätä massaa, mistä teen koruja, ihan vaan, että minulla olisi jotain kivaa tekemistä. Hurahdin täysin. Saatoin tehdä koruja 8 tuntia putkeen. En katsonut ohjeita mistään, vaan opettelin kokeilemalla kaikenlaista, muotoja ja värejä, se vaan vei minut täysin mennessään.

Lähellä vuorotteluvapaan päättymistä esimieheni soitti, että nyt meillä on sinulle tosi hyvä ravintola, tämä olisi ihan sinun paikkasi. Menin katsomaan sitä ravintolaa ja kaulaani alkoi kuristaa, mietin, etten halua mennä takaisin. Olin vähän miettinyt, että haluaisin tehdä jotain muuta, mutta uskallus puuttui pitkän uran jälkeen pompata uuteen. Mutta nyt ajattelin, että ihan sama, minä rupean koruyrittäjäksi.

Irtisanouduin töistä, pistin Elvarin pystyyn ja ostin vanhan volkkari-pakettiauton. Maalasimme sen veljeni kanssa pensselillä vaaleanpunaiseksi, kun ei ollut varaa maalauttaa. Minulla oli iso varasto tekemiäni koruja, lastasin ne kyytiin ja lähdin kiertämään Suomea. Nukuin rekkaparkeissa auton takaosassa ja elin elämäni parasta aikaa, vapauden tunne ja halu onnistua olivat niin voimakkaita. Pitää yrittää, jos jotain haluaa, aina pääsee takaisin entiseen, jos ei onnistu. Minullakin oli selusta suojattuna, kun oli luvattu, että pääsen koska vain palaamaan vanhoihin töihin, jos haluan.

Kyllä monet vanhat työkaverit ja ja kaveritkin kysyivät, että koska menen takaisin oikeisiin töihin. Silloin ajattelin, että jumankauta mä näytän! Vaikka oikeasti en alkuun tiennyt, voiko tällä työllä elää. Yrittäjäksi ryhtyminen oli kyllä iso muutos. Olin tehnyt töitä isossa ketjussa, jossa aina oli ohjeet ja säännöt, joiden mukaan piti toimia, nyt piti ja sai valita mitä ja miten teen.

Kiersin sen ensimmäisen kesän festareilla ja vaikka missä, että ihmiset oppisivat tunnistamaan minut ja tuotteeni. Ei se alkuun rahaa tuonut, mutta kulutkin olivat tosi pienet.

Vajaa puoli vuotta aloittamisesta hankin kirjanpitäjän, kun totesin, ettei itsellä ole siihen aikaa ja kahdeksan kuukauden päästä hankin ensimmäisen ekstran, joka tuli auttamaan kasaamisessa. Muutaman kuukauden päästä palkkasin hänet vakituisesti töihin. Myyntiä piti työntekijän takia saada ylös, ja laskelmien tekemisessä onkin entisestä urastani ravintolapäällikkönä ollut suurta etua, kate- ja tuloslaskelmat ja budjettien teot ovat hallussa. Jälkikäteen minulle on selvinnyt, että alkuvaiheessa ja ensimmäistä työntekijää palkatessa olisi ollut mahdollista saada tukia.

Ensimmäiseen syöpään sairastuin vuonna 2009, sitten vuonna 2014 yritys oli juuri parhaassa nousukiidossa ja olin palkannut kolmannen työntekijän, kun sairastuin toiseen syöpään. Se oli onneksi vähän helpompi, kilpirauhassyöpä, enkä tarvinnut sytostaattihoitoja. Olin kyllä aivan kamala kaikille, kun oli hormonihäiriöitä. Kyllä sitä mietti, että miksi tämä osuu omalle kohdalle kaksi kertaa. Mutta seurasihan siitä elämänmuutos ja yrittäjäksi ryhtyminen, kun ymmärsi, että täällä ollaan vain kerran.

Jälleenmyyjiä oli parhaimmillaan 90, sitten tuli korona ja monet pienet yritykset lakkasivat tilaamasta. Tällä hetkellä Elvarilla on 10-20 aktiivista jälleenmyyjää. Koronan vuoksi loppuivat myös tapahtumat, joissa koruja oli myyty ja jotka olivat olleet yrityksen suurin tulonlähde. Kaikki pysähtyi niin täysin, että jouduin hakemaan työttömyyskorvausta. Ensimmäisenä koronakesänä olin ihan sekaisin siitä maailmantilanteesta, enkä osannut tehdä mitään tilanteen ratkaisemiseksi. Sain somen kautta täysin tuntemattomalta ihmiseltä lainaksi soutuveneen ja soutelin ympäri Kaarinaa sen kesän, kalastin ja otin aurinkoa.

Kesän jälkeen sain kolme Prismaa Suur-Seudun Osuuskaupasta jälleenmyyjiksi. Se oli palkitsevaa, kun olin vuosia yrittänyt saada sitä sopimusta. Talvella päätin, etten enää yhtään kesää tai talvea mieti, ettei rahaa tule mistään. Sitten keksin, että ostan myyntivaunun ja teen ihan oman kiertueen tapahtumista riippumatta. Se pelasti yrityksen viime kesänä. Ajoin BE-ajokortin ja ostin Seinäjoelta valkoisen käytetyn vaunun. Sitten vaan odotin, että tulisi nopeasti lämpöiset kelit, että pääsen maalaamaan sen vaaleanpunaiseksi. Laitoin vaunun kylkeen ison lapun, että älkää hätäilkö, minutkin maalataan kohta vaaleanpunaiseksi, naapureille tiedoksi. Pakettiauton sisälle rakennettiin asumistilat ja lähdin 10-vuotiskiertueelle. Rahat olivat melkein loppu ja mietin, että jos tämä ei onnistu, irtisanon talon, ajan johonkin etelään ja asun autossa.

Tällä kertaa en mennyt mihinkään tapahtumiin, vaan minulla oli ihan omat pysähtymispaikat. Ensimmäinen kierros oli sydämenmuotoinen ja paukutin sitä somekanavissa, mitään maksullista mainontaa en tehnyt. Tein kolme kiertuetta, ajoin 9 500 km ja myyntiä tuli niin, että sain kesän aikana melkein koko edellisen vuoden liikevaihdon.

Hiljaisen koronavuoden jälkeen oli ihana nähdä ihmisiä ja puhua asiakkaiden kanssa. Joukossa oli sellaisiakin ihmisiä, jotka olivat blogini kautta seuranneet koko yrittäjäntaivaltani syöpään sairastumisesta ja ensimmäisistä koruistani asti. Jotkut ihmiset toivat minulle lahjoja 10-vuotisjuhlan johdosta.

Päätin pysähtyä myös Lappeenrannan torilla. Kun soitin ja varasin paikkaa, henkilö ei millään meinannut uskoa, että haluan torille, kun eihän siellä ole ketään. Parhaillaan oli vielä muualla Lappeenrannassa menossa joku tapahtuma, ja oli kova homma vakuuttaa, etten halua sinne, vaan tyhjälle torille. Parkkeerasin auton keskelle toria poikittain ja minulla oli koko ajan 50 metriä jonoa, Lappeenrantalaiset olivat seuranneet somea.

Nyt en malta odottaa, että tulisi taas kesä ja pääsisin kiertämään. Ensin pitää vaan saada tehtyä noin miljoona korua. Viime kesänä, kun kiersin pieniäkin paikkoja ja teitä, näin tosissaan, kuinka kaunis maa meillä on. Oli myös uskomattomia kohtaamisia. Kerrankin heinäkuussa olin puskaparkissa jossain ja heräsin seitsemän aikaan siihen, kun nainen viereisestä asuntovaunusta tuli ovelle rahapussin kanssa, että saisinko ostaa koruja. Hän oli autoni nähtyään googlannut mikä Elvari on ja lähti ostoksille. Minä siinä sitten vaan, että mitä saisi olla.

Yrittäjyys on ollut muutosta ja ylös-alas menoa. Myynti on ensinnäkin syklittäistä, esimerkiksi joulumyynnin jälkeen on tosi hiljaista. Sitten on ollut vielä korona-aika ja nyt Ukrainan tilanne luo epävarmuutta. Yrittäjänä joutuu tsempaamaan ja keksimään uusia juttuja. Ja sitten kun asiat taas lähtevät ylöspäin, on tosi hienoa.

Korujen tekeminen

Korujen materiaali Fimo on muovailuvahan tapaista polymeerimassaa, jonka valmistaa Staedtler. Tehtaat ovat Saksassa, mutta Pohjoismaiden toimitukset tulevat Tanskasta. Muovailen massan ensin ja sitten tuote kovetetaan uunissa 30 min. 110 asteessa. Valmistus on nopeaa, jos vaikka tilauksesta puuttuu jotain.

Markkinointi ja myyminen

Kun yritystä perustaessani hain starttirahaa, siihen kuului markkinointikoulutus, jossa markkinointiguru pyöritteli päätään, kun kerroin aikovani hoitaa markkinoinnin Facebookissa. Omalla kohdallani se on kuitenkin toiminut hyvin, Elvarin Facebook-sivuilla on n. 36 000 seuraajaa.

Olen huono myymään suoraan, että osta nyt tämä. Myyn sillä tavalla, että herätän ihmisten kiinnostuksen itseeni, Elvariin ja tuotteisiin, jolloin he haluavat ostaa koruja. Eli toimin vähän pidemmän kaavan kautta.

Pinkki väri herättää huomiota, se tekee ihmiset iloisiksi. Miehet se kyllä ajaa tehokkaasti pois!

Vihti:

Minulla oli 80 neliön korutehdas Vihdissä oman talon pihalla. Se oli rakennettu vanhoista toimistokonteista. Se maalattiin tietysti pinkiksi ulkoa ja sisältä, mutta en päästänyt asiakkaita sisälle, koska se oli meille työtila. Järjestin kuitenkin kerran vuodessa kilpailun “Voita päivä korutehtaalla”. Järjestin sen 4-5 kertaa ja jostain kumman syystä kolmessa kisassa voittaja tuli Turusta. Voittaja sai ottaa kaveriporukan mukaan ja sitten tehtiin tehtaalla koruja ja syötiin hyvin. Täällä Kaarinassa en ole järjestänyt sellaista, kun työskentelen kotona. Kesällä olin myyntivaunun kanssa Tuorlan Majatalolla, ja jouluna pidin myyntivaunun auki kahtena päivänä.

Kehitysnäkymät

Ukrainan sota saa vähän odottavalle kannalle, että mitä tässä nyt oikein on tapahtumassa. Odotan kesää ja lämpimiä kelejä, että pääsen kiertämään. Ensi kesänä taidan kiertää tapahtumissakin. Luulen, että kaikki mitä tässä on tapahtunut henkilökohtaisesti ja maailmalla, on tehnyt minut varovaiseksi tekemään pitkän tähtäimen suunnitelmia. Minulla on aina paljon ideoita plakkarissa, mutta ei aikataulutusta niille, ne toteutuvat nopeasti, kun on oikea hetki.

Mitä näet mahdollisina kasvun esteinä?

Itse asiassa olen tällä hetkellä tyytyväinen siihen, että teen tätä yksin, ei tarvitse huolehtia kuin itsestäni. Silloin, kun oli kolme työntekijää, tein pitkiä päiviä. Minulla oli itsellänikin eniten töitä, koska koruja tehtiin paljon ja muotoilen itse jokaisen korun, työntekijät viimeistelivät ja pakkasivat niitä. Minulla on vielä kiireapuna kaksi entistä vakituista työntekijää, joista toinen asuu Vihdissä ja toinen Espoossa. Välimatka aiheuttaa joskus vähän haasteita.

Haaveilen siitä, että elämässä olisi sopiva balanssi työn ja muun elämän välillä.

Tarvitsisitko erillistä toimitilaa?

Talon yhteydessä oleva erillinen toimitila olisi kyllä ihana, että voisi välillä sulkea oven ja työt jäisivät sinne. Se vaatisi kuitenkin resursseja ja sitoutumista. Kävin Loimaalla katsomassa yhtä entistä tehtaanjohtajan taloa, joka oli, yllätys yllätys, vaaleanpunainen. Se on rakennettu 1897 ja siinä on noin 400 neliötä, ja sitten siihen on viisikymmentäluvulla rakennettu lisäsiipi sihteereille.

Näin heti, että tässä olisi sellainen Elvarin Touhulandia; Airbnb-kämpät, joista jokainen olisi oman karkkiteemansa mukainen. Siinä oli myös iso piha, jossa voisi järjestää tapahtumia. En ikinä unohda sitä, kun Vihdissä avoimien ovien päivään tuli 3 500 ihmistä, jotka olivat ihan fiiliksissä, kun vihdoin pääsivät näkemään sen paikan.

Tuo olisi eräänlainen unelmien täyttymys, mutta toisaalta se sitouttaisi minut täysin, paikalla olisi oltava koko ajan. Olen tarkoituksellakin henkilöittänyt firman itseeni niin, että minä olen nyt ihmisille Elvari. Se on kuitenkin johtanut siihen, että minun pitäisi aina olla läsnä asiakkaille, se voi joskus aiheuttaa haasteita, kun korujakin pitää tehdä.

Miten päädyit tekemään juuri karkkikoruja?

Aloittaessani kokeilin vaan muotoja ja värejä, ja kaverit tilasivat tilaustöitä omien toiveiden mukaan, helmikoruja ym. Sitten yksi vanha työkaveri pyysi tekemään Englannin lakritsi -korvikset ja –kaulakorun. Vastasin, etten tee mitään esittävää. Olimme molemmat sitkeitä, ja keskustelu jatkuin kuukauden, ennen kuin annoin periksi, ihan vaan päästäkseni asiasta eroon. Tehtyäni korut, laitoin kuvan Faceeen “tällaisia tuli tehtyä tänään”. Seuraavana päivänä kun heräsin, oli kasapäin viestejä, että tee minullekin tuollaiset. Siinä koki sitten Bisnes-Sanna oivalluksen, että ahaa, ok, tämä onkin sellainen juttu, mistä ihmiset tykkäävät.

Kun sitten lähdin ensimmäisen kerran ulos myymään koruja, paikka taisi olla sopivasti Karkkilan torilla. Minulla oli näitä enkkulakuja mukana ihan muutama, mutta juuri ne saivat ihmiset pysähtymään ja aiheuttivat aina hymyn tai naurun, ja rakastin sitä reaktiota. Maailmassa tarvitaan pieniä kivoja juttuja ja ilon aiheita. Siitä se sitten lähti!

Oletko verkostoitunut kaarinalaisten yrittäjien kanssa?

En ikävä kyllä juuri yhtään. Olin jo ilmoittautunut yrittäjien JouluValoa & Virtaa -juhlaan, mutta en päässyt sinnekään, kun yrityksessä oli kiireisin aika. Painolan Johannaan pääsin tutustumaan yrityksen markkinointimateriaaleihin liittyen, istuttiin kahvilla kaksi tuntia ja puhuttiin elämästä ja yrittämisestä.

Sanna Leinonen jäsen Suomen suurimmalla sikariklubilla Helsingissä, nimeltä Kirjaclub. Hän on toiminut myös ensimmäisenä naisena hallituksessa vuodesta 2018, näistä viimeiset kolme vuotta hallituksen varapuheenjohtajana. Ensimmäisen sikarin hän on polttanut 2000-luvun alussa Kuubassa.

Ukrainan sota

Ukrainan sota pysäytti minut täysin. Ensimmäiset päivät istuin vain sohvalla, seurasin uutisia ja suoria lähetyksiä. Herkkänä tunneihmisenä pysähdyin oikein kunnolla. Muutaman päivän jälkeen onneksi iski toiminnan vaihe ja mietin, miten voin auttaa sodan keskellä olevia ihmisiä. Lähdenkö pinkillä pakulla hakemaan ihmisiä sieltä vai mitä?

Päätin järjestää kamppiksen somen kautta. Teen UkrainaSydän-koruja myyntiin, oma panokseni kampanjaan on työ ja materiaalit ja myynti koruista menee Unicefin kautta Auta Ukrainan lapsia-keräykseen.

Jo ensimmäisenä aamuna myynti oli yli 3000e. Tajusin, että tämähän karkaa ihan lapasista. Mutta en halunnut lopettaa, koska juurihan aloitin.

Olen hirmusen huono pyytämään apua. Mutta nyt jossain somen päivityksen sivulauseessa sanoin, että nyt saattaisin tarvita apua. Aloin saamaan viestejä ja pian minulla oli 30 naisen WA-ryhmä vapaaehtoisia, jotka tulisivat apuun kasaamaan, pakkaamaan, liimaamaan, koukuttamaan. Mukaan lähti myös muita yrityksiä, sain kiitostarroja, kiitoskirjeen, pakkaustarvikkeita, rahatukea myös materiaalikustannuksiin. Kotonani ja korutehtaalla oli pian joka päivä vapaaehtoisia auttamassa.

Laskin, että tein käsityönä UkrainaSydämiä yli 6000 vajaan kahden viikon aikana.  Kampanjan lopullinen lahjoitussumma oli 31.491, 28 €.

Sen verran pitkää päivän olen nyt itse paiskinut, että en edes käsitä mitä tässä tapahtui. Miten yhtäkkiä taloni on täynnä vapaaehtoisia, naapureita ym. Joita en välttämättä ole edes ennen tavannut. Tulevat apuun. Tehdään yhdessä hyvää.

Uskomaton yhteisöllisyys, yhdessä tekemisen meininki.

Ja mitä saimmekaan aikaiseksi. Huh.