Toukokuun yritys on Piikkiön apteekki
– Proviisoriksi Islannissa
- Piikkiön apteekki
- Perustettu: 1960-luvulla
- Henkilöstömäärä: 3
- Apteekkari: Silja Ketonen
- https://www.piikkionapteekki.fi/
Kaarinan Kehityksen toimitusjohtaja Niina Sjöholm haastattelee Piikkiön apteekkari Silja Ketosta.
Milloin aloitit Piikkiön apteekin yrittäjänä?
Silja: Aloitin tämän vuoden alussa 22.1.
Miten lähdit tälle alalle?
Silja: 80-luvun alussa lähdin lukemaan farmasiaa, ja sitten pikkuhiljaa, oltuani tarpeeksi kauan apteekeissa töissä, totesin, että voisihan sitä kokeilla yrittäjyyttäkin. Sama jatkumo kuin proviisoreilla yleensäkin.
Minkälainen systeemi on taustalla? Pitääkö työskennellä jokin tietty aika apteekeissa, ennen kuin voi hakea apteekkariksi?
Silja: Fimea myöntää apteekkiluvan, ja tarkistaa, kuka kyseisen apteekin hakijoista on pätevin siihen apteekkiin.
Ensinnäkin pitää olla proviisori (suorittanut farmasian alan ylemmän korkeakoulututkinnon), sitten katsotaan, paljonko on virkavuosia, ja mitä on tehnyt. Myös sitä arvioidaan, kuinka paljon on kouluttautunut ja kehittänyt itseään. Fimea ei suostu kertomaan, mitä näistä painotetaan eniten.
Oletko kaarinalainen?
Silja: Olen alun perin kotoisin Rymättylästä, nyt asun Turussa.
Olitko etukäteen ajatellut juuri Piikkiön apteekkia, vai yleensä apteekkia tältä suunnalta?
Silja: Joskus 10 vuotta sitten hain omaa apteekkia aktiivisesti. Viime kesänä sitten huomasin, että Piikkiö on taas haettavissa, ja totesin, että nyt täytyy kokeilla.
Tällaisessa vähän pienemmässä keskittymässä oppii tuntemaan asiakaskuntansa. Olen ollut isossa apteekissa töissä, ja työ on todella hektistä. Tämä on niin kotoisaa. Ihania ihmisiä!
Mikä on sinun mielestä parasta työssäsi?
Silja: Asiakaskohtaamiset ehdottomasti.
Olet siis itse aktiivisesti asiakaspalvelussa?
Silja: Kyllä olen. Minun lisäkseni on kaksi työntekijää tällä hetkellä.
Milloin apteekki on perustettu?
Silja: Minulla on sellainen mielikuva, että Piikkiön apteekki perustettiin 60-luvulla.
Miten näet apteekkialan kehitysnäkymät?
Silja: No se on ollut sellaista aaltoliikettä jo pidemmän aikaa. Mitä taas seuraava hallitus tuo tullessaan!
Entä miten näet nettiapteekit?
Silja: Nettiapteekit ovat apteekkien omia nettikauppoja. Edellisessä työpaikassani lähti rullakkokaupalla tavaraa päivittäin postitukseen.
Nettiapteekeissa myydään tiettyjä lääkkeitä?
Silja: Myydään kaikkia muita, paitsi jääkaapissa säilytettäviä lääkkeitä ja tiettyjä vahvoja särkylääkkeitä.
Onko nettikauppa lisääntynyt?
Silja: Korona on lisännyt nettimyyntiä huomattavasti. Jos ihmisellä on vaikka tietty verenpainelääkitys, eikä pääse käymään apteekissa, niin sen voi tilata netin kautta, ja se tulee joko lähimpään postin toimipisteeseen, tai kannettuna kotiin. Syrjäseutujen ihmisille tämä on ihan välttämätöntä.
Piikkiön apteekillakin on kotiinkuljetus.
Näetkö apteekkialalla jonkinlaisia kasvun esteitä?
Silja: En ole kokenut erityisiä kasvunesteitä. Tällaiset pienet apteekit kuin tämä, ovat pärjänneet suhteellisen hyvin, kutakuinkin samalla tavalla, kun koronaa edeltävänäkin aikana.
Onko teillä työvoiman tarvetta? Pärjäättekö nykyisellä porukalla?
Silja: Itse asiassa on työvoiman tarvetta, tarvittaisiin yksi farmaseutti lisää. Olen yrittänyt hakea, mutta tämä on pikkuisen syrjässä isoista keskuksista, silloin viran täyttäminen ei ole niin yksinkertaista kuin jossain muualla.
Ovatko toimitilanne riittävät?
Silja: Ihan sopivat toimitilat meillä on. Tässä on toimittu viimeiset 30 vuotta.
Niina: Tässä on sekin mukavaa, että on parkkipaikat ihan oven edessä. On helppo tulla.
Onko sinulla mitään toiveita Kaarinan kaupungin suuntaan, tai oletko kiinnostunut lähtemään mukaan kaupungin ja yrittäjien väliseen toimintaan?
Silja: En ole ehtinyt ajatella sellaista vielä, olen nyt keskittynyt vain apteekin toimintaan. Verkostoitumiseen voi panostaa sitten vähän myöhemmin.
Onko toimintaympäristönne toimiva, puuttuuko täältä jokin yhteistyökumppani, jota ehkä tarvitsisitte?
Silja: En osaa sanoa siitäkään vielä, vuoden päästä tiedän varmasti enemmän!
Mennään vielä takaisin sinuun ja siihen, miten päädyit tälle alalle. Lähditkö opiskelemaan proviisoriksi heti nuorena?
Silja: En ihan nuorena, minulla oli muutama välivuosi. Ihmettelin maailman menoa, ja muutin Islantiin. Olin siellä koko 80-luvun ja suoritin opinnot siellä.
Miksi islantiin, liittykö tähän joku ihana rakkaustarina?
Silja: Islantiin lähtö oli ihan sattumankauppaa, menin sinne ensin ja sitten vasta tuli rakkaus!
Opintoni hyväksyttiin sitten Suomessa, eli pohjoismainen yhteistyö toimii tässä asiassa. Suomessa piti vielä tehdä suomalainen harjoittelu ja opiskelu, suomalainen lääkelaki ja muuta vastaavaa.
Opintokokonaisuuden suoritit siellä islannissa?
Silja: Kyllä. Halusin lähteä jonnekin vähän muualle. Rymättylästä on aina lähdetty Islantiin. Johtuu varmaan vahvasta kalastustoimialasta Rymättylässä. Siksi kukaan ei ihmetellyt lähtöäni.
Lähditkö ihan yksin?
Silja: Kyllä.
Minkälaista elämä Islannissa oli?
Silja: Siellä on aivan mahtava luonto ja kuumat lähteet. Ihmiset ovat kuin Suomessa.
Paitsi yksi ero on: Suomalaiset ovat sitä mieltä, että ei tämä nyt kuitenkaan onnistu, ja islantilaiset taas ajattelevat, että totta kai onnistuu, ja jos ei tällä tavalla, niin sitten jollain muulla.
Se on varmaan tartuttanut sinuunkin positiivisen elämänasenteen?
Silja: Elämänohjeeni on, että kun jotain tapahtuu, niin kyllä se sitten jollain tavalla suttaantuu. Ei kannata kauheasti murehtia etukäteen.
Miten huomioitte apteekissa kestävän kehityksen?
Silja: Kestävää kehitystä on huomioitu apteekeissa jo vuosia. Meillehän esimerkiksi tuodaan vanhat lääkkeet, yms. jotka toimitamme eteenpäin Riihimäen jätteenpolttolaitokselle. Mitään ei voi käyttää uudestaan. Apteekkiin saa tuoda myös käytetyt ruiskut ja neulat, nekin lähtevät meiltä turvallisesti eteenpäin.
Apteekki itse tietysti kierrättää kaiken mahdollisen, pahvin, paperin ja muun. Kierrätys ja jätteiden oikea käsittely on tätä päivää.